Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sapira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sapira. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. syyskuuta 2016

Valokuvakehyksiä seinään ilman vasaraa ja nauloja!

Heti alkuun pahoittelut osittain huonolaatuisista kuvista!

Mielestäni kodista tulee kodikas ja oman näköinen viimeistään siinä vaiheessa, kun seinille ripustetaan esimerkiksi omia tauluja tai kehystettyjä valokuvia tms. 
"Tauluihmisiä" en ole oikein koskaan ollut, lukuunottamatta taidemaalari Panu Hemmingin teosta olohuoneemme nurkassa. Kyseinen teos on taideteosrakkaudenkohteeni, se ainoani! :) 



Sensijaan, että ripustelisin seinien täytteeksi tauluja, kehystän mielelläni esimerkiksi lastemme kuvia, ja ripustan niitä seinille. Edellisessä kodissamme pohdiskelin pitkään valokuvakehyskollaasin tekoa yläkertaan menevään portaikkoon. Yksi kaunis päivä sitten rohkaisin mieleni, otin vasaran käteeni ja aloin naputtelemaan nauloja seinälle. Tulihan siitä ihana, juuri sellainen kun olin ajatellutkin sen olevan. Ihania valokuvia kehyksissään saimme ihastella muutaman tovin, kunnes koitti se päivä, jolloin kehykset oli otettava seinältä pois ja laitettava muuttolaatikkoon. Toivottavasti seuraavat asukkaat pitivät myös valokuvakollaaseista sillä nauloja täynnä oleva seinä ei itsessään kovin kauniilta näyttänyt...

Siitä päivästä lähtien, kun olen ensimmäisen muuttolaatikon kanssa kävellyt tähän taloon sisään, olen kädet syyhyten odottanut sitä hetkeä, että saan taas asetella valokuvia kehyksissään seinille :) Uudessa talossa vaan on sellainen juttu, että kynnys lyödä se ensimmäinen naula seinään, on melkoisen suuri... :D

Tätä asiaa olin ehtinyt useamman viikon pähkäilemään, kunnes näin ystäväni luona hänen kauniin valokuvaseinänsä, ja sain tietää, että on olemassa myös vaihtoehto vasaralle ja naulalle! (Kiitos vielä R.!!!!!) Tuo kyseinen vaihtoehto on helppo kiinnittää ja myös helppo irrottaa tarvittaessa jäkiä jättämättä! :)

Suuntasin sitten ystäväni ohjeistamana Clas Ohlsonille, josta löysin etsimäni!



Kyseessä on siis taulunkiinnityspalat, jotka kiinnittyvät tarranauhan tavoin lujasti toisiinsa kiinni, mutta on helppo myös irrottaa toisistaan. Palojen nurjalla puolella on liimapuolet, jotka kiinnittyvät lujasti seinään ja tauluun.. Kiinnityspalojen luvataan kestävän jopa 5,4kg:n painon!



Oma missioni oli kuitenkin hieman haastavampi kuin normaali taulunkiinnitys seinään... Tulen laittamaan kyseisillä kiinnityspaloilla myös normaaleja valokuvakehyksiä, kuten alla olevan, rakkaan esikoiseni kuvan menneiltä vuosilta.. :)


Aloitin kuitenkin hieman haastavammalla projektilla.. 
Olen hankkinut paikallisesta sisustusliike Sapirasta muutamien vuosien aikana kauniita Riviera Maisonin valokuvakehyksiä, joita en aio kiinnittää seinään, vaan sen sijaan koukut, joista kehykset roikkuvat..


Hieman epäluuloisena aloin kiinnittämään kiinnityspaloja... Laitoin varmuudenvuoksi kaksi palaa vastakappaleineen kiinni koukkuihin.. 

 

Leikkasin sitten ylimääräiset osat pois koukkujen takaa. Jouduin siis leikkaamaan lähes kokonaan myös osat, joista tulisi vetää siinä vaiheessa, kun kiinnityspalat haluaa pois seinältä... 
Noh, se on sitten sen ajan murhe.. :D 
En jaksa ajatella niin kauaskantoisesti irroitusasiaa nyt, kun olen niin innoissani näistä.. :) 
Luonnollisestikaan normaalin taulun takaa kiinnityspalat eivät näy, eli ne voi jättää kokonaisiksi irroitusta odottamaan :)



Sitten koukkuja seinään epämääräiseen asetelmaan!



Kehykset paikoilleen.. 



Sitten Sapirasta pari kehystä ja koukkua lisää..



Vaikka uskoni kiinnityspaloihin oli melko vahva heti ensihetkestä lähtien, niin asettelin kuitenkin pehmusteita varmuudenvuoksi vuorokaudeksi kehysten kohdalle lattialle..


Kehykset koukkuineen pysyivät/pysyvät edelleen seinällä, ja jopa yllä oleva isoin ja painavin kehys :) Nyt pystyn jo kulkemaan kehysten ohikin ilman, että painelen koukkuja vaistomaisesti seinään tiukemmin :D 

Yksi kehys odottaa vielä kiinnityspalojaan..



-Sanna-

lauantai 21. toukokuuta 2016

Lehdistöpäivä / kuvauksia / haastatteluja /bloggaajatapahtuma ym...

Huh mitä päiviä takana! Mistäköhän edes alkaisin... :D




Edellisessä postauksessa luettelin aikamoisen määrän tehtäviä asioita, ja ilokseni voin ilmoittaa, että ne on tehty!!! :) Talossa on huonekalut, peilit, valaisimet, matot, pyyhekoukut, wc -paperitelineet, piensisustustavaraa ja tekstiilit paikoillaan! 







Enää puuttuu muutamat lainahuonekalut. Sijaiskeittiönpöytä vaihtuu melko samannäköiseen lopulliseen, sekä tyttöjen huoneen ja terassin kalusteisiin tulee hieman muutosta. Enää siis pientä viilausta jäjellä :)

Lehdistöpäivä oli ja meni. Itse pystyin osallistumaan päivään sen verran, että menin siivoamaan tyttöjen kanssa viime hetken siivouksia kyseisen päivän aamuna. Kun kello oli niin paljon, että lehdistön edustajia alkoi tulla Pruukinrantaan, ja lähestyivät jo Roihuakin, oli tämän äipän aika kaapata kiljuvat ja karjuvat lapset kainaloonsa (tai oikeastaan se pienempi kiljui ja karjui molempien edestä), ja kaahata autolla mahdollisimman nopeasti pois aiheuttamatta pahennusta.. Olisi ollut niin mukava olla itsekin paikalla, mutta onneksi Mammuttikodilta Jari ja Pauli hoitivat isännöimisen kiitettävästi :) Oli mukava tavata pikaisesti myös ikkunatoimittajamme Pihlan edustajia.








Lehdistöpäivää seuraavana päivänä poseerasimme koko perheen voimin olohuoneen sohvalla kuvaajalle ja vastailimme Uusi Koti -lehden toimittajan Jorma Välimaan kysymyksiin :) Samalla kuvattiin materiaalia myös Mammuttikodin ja Pihlan tarpeisiin.

Seuraavat kuvaukset olivatkin sitten Deko -lehteen tulevan virallisen asuntomessuluettelon kuvaukset. Jälleen löysimme itsemme istumasta sohvalla hymyilemässä kameralle. Ainakin suurin osa meistä taisi hymyillä. Äiti ja isä ainakin yrittivät hymyillä luonnollisesti... Voi miten vaikeaa se onkaan juuri silloin, kun kamera osoittaa suoraan kohti omia kasvoja... Keskimmäisenä istunut tuleva ekaluokkalainen esitteli kuvaajalle auliisti harvahampaista purukalustoaan edellisenä iltana irronneen hampaan ansiosta. Perheen pienimmällä taisi suurimmassa osassa kuvista olla sorni nenässä tai suussa, eikä todellakaan hymyillyt, vaan yritti äidin sylistä hivuttautua isoveljen selän taakse. Keskimmäiselle lapsistamme on nykyään aina todella tärkeää, että hän näyttää aamusta iltaan hienolta. Hänen huolenaiheensa oli, että näkyykö kiharat kuvissa... Ehkäpä hänkin kuitenkin hymyili.. 
Aika hyvä hymyjen saldo siis.. luulisin.. :)





Tänään oli mukava päivä asuntomessualueella. Lukuisa Bloggaajien joukko saapui Pruukinrantaan tutustumaan muutamiin messutaloihin. Roihu oli yksi kohteista. Alla olevassa kuvassa bloggaajat ovat tapahtuman aloitustilaisuudessa naapuritalomme Kimara-Katariinan edustalla :)


Oli niin mieltä lämmittävää kuulla positiivisia mielipiteitä ja ajatuksia talostamme, sillä juuri ennen bloggaajien saapumista meinasin paniikissa laittaa oven lukkoon, ja olla päästämättä ketään sisälle :D Miten sitä onkaan niin kriittinen ja epäileväinen omaansa kohtaan, vaikka kaikki on juuri kuten pitääkin ja paremminkin.. :)


 



















Olemme saaneet jälleen uuden vahvistuksen tiimiimme :) Jalasjärveläinen taidekeramiikkataiteilija Tarja Salonranta on luvannut tehdä Villa Roihuun jotain kaunista! Suunnitelmat ovat jo hyvällä alulla :)

Meillä kaikuu...... 
Eli akustiikkalevy tms. -kaupoille olisi suunnattava.. En haluaisi mitään tavallista vaan jotain vähän erilaisempaa... Suunnitelmat niidenkin suhteen ovat alulla :)

Kuvauksia eri sisustuslehtiin on tiedossa vielä lähiaikoina, eli poseeraushymyä on treenattava edelleen.. :D

-Sanna-